Sori

Sori.

Sori Syyria, teidän 4 miljoonaa pakolaista, ja 12 miljonaa huminitäärisen avun tarpeessa olevaa.

 

Sori Irak, teidän 3 miljoonaa pakolaista, ja 8 miljoonaa humanitäärisen avun tarpeessa olevaa.

 

Sori Gaza, teidän 20000 kotinsa menettänyttä perhettä, ja sadattuhannet humanitäärisen avun tarpeessa olevaa.

 

Sori Burundi, Etelä-Sudan, Etiopia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta, Norsunluunrannikko, Somalia, Sudan, Tsad, Uganda ja Libya, ja teidän sadat miljoonat asukkaat jotka elätte sisällissotien, aseellisten selkkausten, väkivallan, pakolaisvirtojen, ja poliittisen epävakauden keskellä vuodesta toiseen.

 

Sori Ghana, Kenia, Malawi, Ruanda, Sierra Leone, Swazimaa, ja Zimbabwe, ja teidän miljoonat ja miljoonat asukkaat, jotka kärsivät nälänhädästä, köyhyydestä, hiv-epidemioista, puhtaan juomaveden puutteesta, valtavasta orpolapsimäärästä, tulvista ja kuivuudesta.

 

Sori Filippiinit ja Tadzikistan, ja teidän miljoonat ihmiset jotka kärsivät valtavista luonnonmullistuksista.

 

Sori Kiina, jossa luonnonmullistusten lisäksi kansanne elää jatkuvien ihmisoikeusloukkausten ja sananvapaudettomuuden pelossa.

 

Sori Afghanistan, ja teidät miljoonat asukkaat, jotka ovat kärsineet sodista ja terrorista vuosikymmeniä.

 

Sori Kirgisia, Mongolia, Myanmar, ja Kambodzha, jotka tarvitsette jatkuvaa humanitääristä apua kriisien ja haasteiden keskellä.

 

Sori Pohjois-Korea, ja teidän koko kansa, joka on alisteinen häikäilemättömälle diktatuurille ja täydelliselle eristäytymiselle muusta maailmasta.

 

Sori Haiti, ja teidän hirvittävän katastrofin kohdannut koko infrastruktuuri.

 

Sori Honduras, Kolumbia, Paraguay, El Salvador ja Bolivia, ja teidän jatkuva taistelunne luonnonmullistuksien alla.

 

Sori Ukraina, ja te kaikki jotka maan itäosassa kärsitte sodasta.

 

Sori Venäjä. Sori Venezuela. Sori Egypti. Sori Bangladesh.

 

Sori maailman lapset. Sori että olette aliravittuja, ette pääse kouluun, teistä tehdään sotilaita, teidät pakotetaan lapsina naimisiin, teitä pahoinpidellään, teidät myydään seksiorjiksi, tai tapetaan raa’asti.

 

Sori maailman alistetut ja tasa-arvosta unelmoivat naiset.

 

Sori maailman seksuaalivähemmistöt.

 

Sori maailman sorretut etniset vähemmistöt.

 

Sori maailman vammaiset.

 

Sori maailman luonto.

 

Sori kaikki maailman toisinajattelijat, kansalaisaktivistit, oppositiot, mielipidevangit, kidutetut, kuolemaantuomitut, syyttömänä tuomitut, perheestään erotetut, alipalkatut, kärsivät, surevat, kituvat ja kuolevat.

 

Sori, mutta meidän on Suomessa pakko vielä leikata jo nyt pientä kehitysapuamme 25 miljoonalla, koska meillä menee niin huonosti.

Advertisement

En lannistu

Olen viime päivinä pohtinut paljon vaikuttamista. Miten voimme vaikuttaa asioihin? Klassinen vastaus on tietenkin – äänestämällä. Kerran neljässä vuodessa osoittamalla tukensa jollekin puolueelle ja kansanedustajalle sitä sitten vaikuttaa. Vai vaikuttaako? Yhteiskunnan ja politiikan rakenteet eivät valitettavasti ole niin yksinkertaisia. Äänestäminen on toki vähimmäisvaatimus, jos haluaa osoittaa tukensa poliitikolle jonka haluaa eduskuntaan tai kaupunginvaltuustoon. Mutta se ei yksinkertaisesti riitä.

Kun Panaman veroparatiisijupakka eilen illalla klo 21 rupesi täyttämään kaikki somekanavat, säesti tätä infotulvaa myös pessimistinen, lannistunut aalto. ”Valitettavasti mikään ei tule kuitenkaan muuttumaan”. ”Tässä ei ole mitään uutta, toiset vaan porskuttaa, eikä me voida sille mitään.” Rahan valtaa pidetään absoluuttisena, koskemattomana.

 

Järkytyin hieman näistä reaktioista. Meillä on käsissämme yksi historian merkittävimpiä tietovuotoja, joka paljastaa hillittömän mittaluokan varojen piilottamisen, ja maailman tärkeimpien valtionpäämiesten osallisuuden. Pienenä esimerkkinä Islannin pääministeri jäi kiinni housut kintuissa offshore-yhtiöstä, ja kansa suunnittelee jo täksi illaksi mittavia mielenosoituksia. En usko että hän voi jatkaa virassaan. Se on jo jotain, se on askel oikeudenmukaisuuteen päin.

 

Suomen kohdalla moni yksityskohta odottaa vielä paljastumistaan, mutta tiedossa on, että Panaman paperit koskevat monia suomalaisia merkkihenkilöitä, ja monia venäläisiä oligarkkeja, joilla on Suomessa paljon toimintaa. Nordean on kerrottu perustaneen asiakkailleen satoja veroparatiisiyhtiöitä. Samainen Nordea, joka on suu vaahdossa kannustanut hallitusta tekemään hurjia leikkauksia, ja maalaillut piruja seinille Suomen tilanteesta. Nordean tapauksessa me kansalaiset voimme vaikuttaa hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti. Me voimme olla olematta Nordean asiakkaita, ja näin kertoa heille konkreettisesti että he ovat toimineet moraalittomasti ja kaksinaamaisesti. Toivottavasti on pankkeja joilla on puhtaat jauhot pusseissan, sillä uusia asiakkaita olisi heille paljonkin tarjolla.

 

Me voimme myös vaatia päättäjiltämme tiukkoja toimia ja kannanottoja. Näin ollen vaadin, että hallitus, pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Stubb, sekä myös kolmannen hallituspuolueen puheenjohtaja Soini, kertoisivat konkreettisesti mitä aikovat tehdä veroparatiisiongelman ratkaisemiseksi. Tässä kohtaa olen toki realisti. Hallituksen viime aikaiset teot ja tavoitteet ovat pyrkineet päinvastaisiin tuloksiin. Hallintarekisterille löytyy aina pieni porsaanreikä, ja aktiivisen katumisen malliakin yritettiin, siinä onneksi onnistumatta. Pääministerin oma vakuutuskuoritoiminta on myöskin moraalisesti arveluttavaa, vaikka täyttäisikin lain vaatimukset. Kokoomuksen suunnasta en myöskään odota valtavia ponnisteluja läpnäkyvämmän rahaliikenteen eteen.

 

Meidän tulee vaatia omilta kansanedustajiltamme toimia, mikäli he eivät sitä oma-aloitteisesti tee. Kirjoitetaan heille, haastetaan heitä. Nostan hattua Vasemmistoliitolle, joka tänään julkaisi 12-kohtaisen ohjelman veroparatiisitoiminnan kitkemiseksi. Siihen kannattaa tutustua, vaikka kriittiselläkin silmällä.

 

Onko amatöörin kirjoittama yhteiskunnallinen blogi sitten vaikuttamista? Nettikirjoitteluni on kenties näpertelyä. Se saattaa olla tuuleen huutelua, tai samanmielisiltä irtotykkäysten kalastelua. Se on varmasti turhautumisen purkamista. Voi olla, että minulla on illuusio siitä että parannan maailmaa, kun kirjoitan itseäni häiritsevistä asioista. Mutta mitä sitten? Ainakin teen jotain, kunnes keksin paremman tavan vaikuttaa. En edusta asiantuntijuutta, tai journalistista tarkkuutta, mutta ehkä edustankin jotain uusvalveutumista, kriitistä uteliaisuutta.

 

Asioista perillä oleminen on myös vaikuttamista. Siksi on tärkeää lukea näistä aiheista, seurata uutisia, linkata kiinnostavia artikkeleita, ja herättää keskustelua. Mistä eri kansalaisjärjestöt puhuvat? Voisinko lahjoittaa rahaa Finnwatchille? Hyväksyykö enemmistö suomalaisista verosuunnittelun ja veroparatiisitoiminnan? Ei takuulla. Meidän tulee tehdä se selväksi, korottaa äänemme ja kertoa, että näin ei voi, eikä saa toimia. En suostu ajattelemaan, että rivikansalaiset eivät pystyisi vaikuttamaan asioihin. Yksin kenties eivät, mutta yhdessä kyllä. Amerikassa jo vuosikymmeniä suurimpia rahamääriä liikuttavat tahot ovat manipuloineet päätöksentekoa tanakalla lobbauksella ja kampanjarahoituksella. Vaikka Bernie Sandersista ei tulisikaan demokraattien presidenttiehdokasta, on hän näyttänyt tiedostaville amerikkalaisille, että on olemassa toinenkin tapa vaikuttaa, ilman Wall Streetin miljardeja. Muutos on mahdollinen.

 

Joten, rakkaat kansalaiset, älkää passivoituko, älkää vaipuko pessimismiin, vaan olkaa aktiivisia ja optimistisia. Hyvä voi voittaa ja me voimme vaikuttaa.

Nyrkki pöytään

Sieltä se tuli. Pirkanmaan perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja ja Pirkanmaan maakuntahallituksen jäsen Terhi Kiemunki otti rasististen kommentiensa kohteeksi virpovat muslimilapset. Kommenttiketju sai pian tulta alleen, ja kielenkäyttö muuttui hävyttömäksi. Tällaiseen olemme joutuneet tottumaan viime vuosien aikana, mutta yleensä kyseessä on vaan ”joku”, kenties syrjäytynyt, tai muuten katkera ihminen. Tällä kertaa kyseessä on kivenkova poliitikko. Kiemunki on ollut aktiivisena Rajat kiinni -liikkeessä ja muutenkin edustanut persujen suvaitsemattominta siipeä.

Mediamyrsky oli ilmeinen ja pian persujen puoluesihteeri Slunga-Poutsalo kiiruhtikin kommentoimaan olevansa” järkyttynyt, eikä voi hyväksyä tällaista”. Hyvä niin. ”Jos on maahanmuuttokriittinen tai maahanmuuttoa arvosteleva, lapsia ei tule sekoittaa tähän missään vaiheessa ja mitenkään. Heidät tulee jättää rauhaan.” Hmm. Eli Kiemungin kuvottavat jutut olivatkin huonosti suunnattua maahanmuuttokriittisyyttä? Enemmän ne kyllä minusta näyttivät puhtaalta muslimivihalta ja rasismilta. Ja mistä lähtien maahanmuuttokriittiset olisivat osanneet erottaa lapset keskustelussaan? Jos lapsia varjeltaisiin, edistettäisiin myös perheiden yhteensaattamista. Tämä on puoluesihteeri Poutsalolta kaksinaamaista.

 

Kun Timo Soinilta pyydettiin kommenttia aiheeseen, tyytyi hän toteamaan että ”Puoluesihteeri on kertonut puolueen kannan, ja se on hyvä kanta.” Puolueen puheenjohtaja ei siis vaivaudu edes sanomaan ääneen itse paheksuvansa Kiemungin kommentteja, vaan laiskasti (vai raukkamaisesti?) puhuu puolueen ”yhtenäisestä viestistä”. Allekirjoittaako tämän yhteisen viestin tosiaan jokainen puolueen jäsen? Halla-aho? Olli Immonen? Laura Huhtasaari? Ei takuulla. Ja tämän takia Soinia voi pitää merkittävänä osasyyllisenä kasvavaan rasistiseen vihapuheeseen Suomessa.

 

Timo Soini ei voi, tai halua, tuomita henkilökohtaisesti rasisteja joukoissaan, koska he ovat puolueen viimeinen oljenkorsi katoavassa kansansuosiossa. Hallitustaival on syönyt puolueelta kannatusta roimasti, eikä kituva työväestö voi ymmärtää miksi persut ovat mukana leikkauksissa, jotka verottavat ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevia. Syyllinen on siis pakko olla maahanmuuttaja, elintasopakolainen Irakista tai Syyriasta,  joka ei edes uskalla sotia omaa sotaansa kotimaassaan. Rajat kiinni, jotta meillä menisi paremmin, perkele!

 

Timo Soini toimii raukkamaisesti, ja hänet tullaan muistamaan Suomen poliittisessa historiassa raukkamaisena populistina, joka esitti ajavansa heikomman asiaa, mutta halusi ainoastaan ehdoin tahdoin puolueelleen kannatusta, ja itselleen valtaa.

 

Vallankahvasta on kyse myös kahden muun hallituspuolueen kohdalla. Rasismiin ja vihapuheeseen tulisi puuttua agressiivisesti, kristallinkirkkaalla viestinnällä. Hallituksen kannatus on alle 50%, eikä hallituspuolueilla ole varaa näyttäytyä eripuraisina. Missä on Juha Sipilän johtajuus kun äärioikeiston liikehdintä, katupartiointi, rasistinen retoriikka ja naisiin kohdistuva vihapuhe tulisi tuomita ehdoitta? Missä on nyrkki pöytään? Ovatko Sipilä ja Stubb todella niin riippuvaisia koko länsimaita ravistelevasta äärioikeistolaisesta populismista? Miksei voi sanoa että perussuomalaisten keskuudessa on iso rasismiongelma, johon Soinin tulisi puuttua? Nykyisessä pohjattomassa uskottavuuskriisissä en uskoisi sen ainakaan pahentavan asioita.

 

Olen henkilökohtaisesti tällä hetkellä aivan kurkkuani myöten täynnä tätä tilannetta, ja kirjoitan tätäkin tunnekuohun vallassa. Olen todella kyllästynyt MV-lehteen ja sen raukkamaiseen perustajaan Ilja Janitskiniin. Olen todella kyllästynyt Rajat kiinni -liikkeeseen ja sen surkeaa ”diskurssia” käyvään jäsenistöön. En kestä sitä että Sipilä henkilökohtaisesti loihti suunnitelman jolla EU saa pestyä kätensä hädässä olevista, ihmisoikeuksia polkevan Turkin avustuksella.

 

Hallitus rakastaa kriisi-sanaa, mutta käyttää sitä ainoastaan taloudesta puhuttaessa. Minun nähdäkseni Suomea vaivaa eniten arvokriisi, ja ennen kuin siihen puututaan, emme edes ansaitse taloudellista elpymistä. Joten Soini, Sipilä ja Stubb: Lyökää nyrkki pöytään ja osoittakaa edes jonkinlaista arvojohtajuutta. Sama pätee myös meihin kansalaisiin. Me emme saa kulkea laput silmillä. Muuten olemme kuin puoluejohtaja joka ei itse uskalla sanoa mitään.

Miltä nyt tuntuu?

Miltä tuntuu yliopistoprofessorista, joka on omistanut koko elämänsä tieteelle ja totuuden etsimiselle, kun hallitus päättää leikata koulutuksesta, ja vieläpä laittaa perään ristiriitaisen, holhoavan, ja päättömiä tulosvaatimuksia pursuavan avoimen kirjeen?

Miltä tuntuu veronmaksajasta, joka kuuliaisesti maksaa veronsa, kun hallituksen jäsenet vuorotellen paljastuvat verosuunnittelun harjoittajiksi, ja vieläpä samanaikaisesti kun samainen hallitus kertoo puuttuvansa harmaaseen talouteen ja veronkiertoon?

Miltä tuntuu sosiaali- ja terveysalan asiantuntijasta, joka työkseen kerää faktoja ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi, kun hallitus ohittaa heidän neuvonsa ja näkemyksensä, ja päättää vastoin kaikkia suosituksia ajaakin omia poliittisia päämääriään?

Miltä tuntuu ympäristönsuojelijasta, joka kantaa vakavaa huolta ilmaston lämpenemisestä ja luonnon monimuotoisuudesta, kun hallitus päättää leikata UNEPin (YK:n ympäristöohjelma) koko perusrahoituksen pois?

Miltä tuntuu päiväkodin opettajasta, jota tekee tutkitusti äärettömän tärkeää työtä ihmisen herkässä kehitysvaiheessa, kun varhaiskasvatuksesta leikataan ja ryhmäkokoja kasvatetaan?

Miltä tuntuu eläkeläisestä, joka on tehnyt koko elämänsä työtä yhteiskunnassa, kun hallitus leikkaa eläkeläisten asumistuesta?

Miltä tuntuu työttömästä, joka varmasti haluaisi olla töissä mutta jolle töitä ei ole, kun hallitus kertoo ettei hänen perheensä ole oikeutettu samaan päivähoitoon kuin työssäkäyvä perhe?

Miltä tuntuu Unicefin tai Planin työntekijästä, jonka työ on auttaa maailman kaikista vaikeimmissa oloissa eläviä ihmisiä, kun hallitus päättää leikata avustusjärjestöiltä jättimäisen siivun?

Miltä tuntuu pakolaisesta, joka pakenee sortoa ja väkivaltaa kotimaassaan, kun hallitus kertoo että kehitysavusta leikataan, vaikka toisaalta saman hallituksen mielestä pakolaisongelmaan pitäisi puuttua juurikin ongelmien lähtöpaikoissa.

Miltä tuntuu rasismin kohteena jatkuvasti olevasta ihmisestä, joka kohtaa syrjintää jokapäiväisessä elämässään, kun hallituspuolue toivottaa iloisesti tervetulleeksi takaisin vihapuhetta ja rotuvihaa lietsovan kansanedustajan pienen nuhtelukauden jälkeen?

Miltä voisi tällä hetkellä tuntua kenestäkään ihmisestä joka uskoo hyvyyteen, yhteisöllisyyteen, heikoimpien auttamiseen, luonnonsuojeluun, tasa-arvoon, kehitykseen, sivistykseen ja oikeudenmukaisuuteen, muulta kuin pahalta?