Kumpi on tärkeämpi, Alepa-pyörä vai nälänhätä?

 

Veikka Lahtinen kirjoitti blogissaan ”Alepa-fillari on alennustilamme symboli”. Jaoin itsekin linkin, ja totesin että minua häiritsee ajatus siitä että mainostan Alepaa jos ajan Helsingin uudella kaupunkipyörällä. Se häiritsee minua siksi, että olen hermostunut korporaatioiden vallasta. Se hermostuttaa minua siksi koska en pidä siitä, miten jo nyt massiivinen S-ryhmä ja tässä tapauksessa HOK-Elanto jatkaa maanvalloitustaan. Se hermostuttaa minua myös siksi, että näen miten markkinointi ja mainostaminen valtaavat kulttuurilta tilaa. Kaupunkipyörä on upea asia, se tekee rakastamastani Helsingistä entistä paremman paikan asua, ja tarjoaa asukkailleen mielekkään tavan liikkua, joka myös on ekologinen. Mitä vähemmän yksityisautoilua kaupungissa, sen parempi. Kannatan tätä kehitystä 100-prosenttisesti. Mutta juurikin näiden hyveiden takia minua häiritsee että niihin nyt liitetään Alepa.

 

Kyllä, kuten minulle on tänään todettu jo lukuisia kertoja, kaupunkipyöriä ei olisi saatu aikaan ilmaan sponsorirahaa. Se on sinänsä surullista, mutta sille ei kai nyt voinut mitään. Ymmärtäkseni monissa muissakin Euroopan kaupungeissa kaupunkipyörätoiminta on riippuvainen sponsorirahasta. Mainosraha pyörittää monia asioita maailmassa. Se pyörittää omaa alaani, musabisnestä. Kaupalliset radiot (jotka tuovat valtaosan tuloista artisteille levymyynnin tyrehdyttyä)  soittavat kappaleita, jotka miellyttävät heidän kohderyhmäänsä mahdollisimman laajalti, jotta radiot saisivat maksimaaliset mainostulot. Sama tv:n puolella. Kaupallisten tv-kanavien bisnes on mainosten myymistä, sieltä raha tulee. Julkiset palvelutkin tarvitsevat yksityistä rahaa, tätähän hallitus meille yrittää koko ajan kertoa. Terveyspalvelut, tiet, junaverkot. Lastensairaalalle ei riitä valtion rahoja, joten sekin rakennetaan osin säätiö- ja keräysvaroin. Kaikki haluavat että lapsillamme on hyvä sairaala, mutta monia häiritsee kuvio, minkä kautta sairaalaa nyt luodaan.

 

Olen tietenkin naiivi, ja idealisti. Minua ei edes häiritse mainokset kaduilla, talojen katoilla, tai melkein missään. Minua jotenkin nyt vaan ärsyttää että kaupunkipyörät ovat rullaavia Alepa-mainoksia. Pyörien ulkonäkö on minulle melko yhdentekevää, keltainen on itse asiassa hyvä väri, joka näkyy liikenteessä. Mutta miksi tästä aiheesta puhuminen herättää ihmisissä lähestulkoon agressioita?

 

Jostain syystä, ainakin omassa kuplassani, Alepa-pyörien kriittinen arviointi on tuomittu turhaksi, naurettavaksi, ensimmäisen maailman ongelmaksi. Puhutaan siitä miten jengi ”loukkaantuu jostain pyörästä”. Voi tietenkin olla, että olen täysin hakoteillä ajatusteni kanssa, samoin Veikka Lahtinen. Ehkä Alepa-pyörä onkin parasta mitä kaupungille voi tapahtua, ja sponsorointisopimus merkitsee uuden kukoistavan aikakauden alkua. Toisaalta onko mahdotonta ajatella että tässäkin tapauksessa, kuten niin monessa muussakin maailman asiassa, kolikolla voisi olla kääntöpuoli, vaikkakin pieni sellainen? Ymmärrän tietenkin itsekin, että verrattuna nälänhätään, pakolaiskriisiin, ihmisoikeusrikkomuksiin, ydinvoimaan, lehdistösensuuriin, naisten asemaan, lamaan, ilmaston lämpenemiseen, tai kaikkiin nykyhalituksen järkyttäviin päätöksiin verrattuna, Alepa-pyörä on aivan pikkuriikkinen asia. Kaupunkipyörä on askel eteenpäin, siitä kuuluu iloita. Mutta voiko siitä iloita, ja silti nähdä siinä vähintään riskejä tai edes pieniä varjoja?

 

Loppujen lopuksi minulle on ihan sama mitä niissä pyörissä lukee. Jos tarvitsen kaupunkipyörää, ajan sitä, sillä siisti. Mutta toivoisin että kaikesta, myös hyvistä asioista, voisi keskustella kriittisesti ja asiallisesti, ilman että joutuu miettimään kannattaako tästä sanoa, tai onkohan tämä turhaa, tai että kohdistuukohan minuun arvostelua pelkästään siitä että otin asian esille. Muistatteko alepapyörägaten, hah sepä oli naurettavaa!

 

Oras Tynkkynen kyseenalaisti oivasti tuoreessa kirjoituksessaan omat vanhat käsityksensä ydinvoimasta, ja kehotti meitä kaikkia tutkimaan asioita, olimme sitten puolesta tai vastaan. Se on tosi vaikeaa. Minulla on vahvat käsitykset siitä mikä on minusta oikein tai väärin, mutten välttämättä pystykään aina perustelemaan miksi. Siihen tarvitsen turvallista julkista keskustelua, oli kyse sitten maailmanlopusta tai Alepa-pyöristä. Minun on helpompi ymmärtää ihmisten kantoja kun niistä kerrotaan rauhallisesti.
Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Kumpi on tärkeämpi, Alepa-pyörä vai nälänhätä?

  1. sinun kohdalla puhutaan jo niin pahasta tietoisesta valikoivasta havannoinnista , että kanssasi pitää aloittaa kivikaudelta. 1 . islmaissa – haditisisa profetta muhamed otti seksiorjia, määräsi ihmisiä tapettavaksi avioitui 6 vuotiaan kanssa. tämä on muslimien esimerkki täydellisestä ihmisestä josta otetaan esimerkkiä.

    väität että uskonolla ei ole mitään syy yhteyttä terrosrismiin ja maailman ongelmiin.
    itse ajattelen päinvastoin. Watch Your Thoughts, They Become Words; Watch Your Words, They Become Actions .

    toivoin että viistut – islman on koraani, sunnah ja hadith – ja muslmit ovat eri asia – he ovat ihmisä jotka harjoittavat uskontoa eri tavoin. mutta jos islamia harjoitetaan niin kuin kirja sanoo – se johtaa isikseen.
    islmaissa on 2 ajanjakosa- mekka ja medina. mekka on rauhalliinen ja hyvä – medinassa väkivalta ja sota tuleekuvioon.

    sinun idiotismin takia boikoton myös maikja vilkkumaata..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s