Islam

”Ongelman ydin on islam”. Näin totesi henkilö terrorismista tuttavani facebook-keskustelussa. Hetkeä aiemmin olin lukenut Veikka Lahtisen ansiokkaan kirjoituksen Pääsiäiskirje: kiusaamisen ja kritiikin ero, joka on suunnattu rasismi-syytöksistä tuohtuneelle rasistille Sebastian Tynkkyselle. Siinä Lahtinen puhuu viisaasti siitä, miten rasismin määrittely ei ole pelkästään rotuperustaista tarkoituksellista syrjintää. Rasismi on sotien jälkeen salonkikelpoistettu, ja rasistit puhuvat esimerkiksi muukalaisten ”kulttuureista” ja ”uskonnosta”. Uskonto tässä tapauksessa tarkoittaa tietenkin islamia.

ISISin terroristit ovat islaminuskoisia, turha sitä on peitellä. Mutta islam tarkoittaa satoja, tuhansia eri asioita. Islam jakaantuu eri koulukuntiin ja eri tapoihin uskoa. En ole uskontotieteilijä, enkä jaksa copypeistata Wikipediaa esittääkseni olevani islam-asiantuntija, vaan aion nyt käyttää pelottavaa ja epätieteellistä tervettä järkeä.

 

Islaminuskoisia ihmisiä on arvion mukaan maailmassa 1,7 miljardia. (Okei tää on Wikipediasta). Yksi pilkku seitsemän miljardia. Aivan sairaan monta islaminuskoista ihmistä. ISISin murhanhimoiset omaa valtiota havittelevat kiihkoilijat ovat mikroskooppinen osuus tästä YHDESTÄ PILKKU SEITSEMÄSTÄ MILJARDISTA. Mutta sekään ei ole tämän kirjoitukseni pääpointti. ISISin tarkoitusperistä ja toiminnasta on kirjoitettu lukuisia hyviä artikkeleita ja kirjoja.

 

Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä ei ole millään tavalla kiihkoilijoita. Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä elää elämäänsä normaalisti kuten mekin. He käyvät töissä, asuvat kodeissaan, mahdollisesti perustavat perheen, saavat lapsia, harrastavat, katsovat telkkaria, syövät, ja käyvät vessassa. Osa heistä on muslimeja, osa kristittyjä, osa buddhisteja, osa sitä osa tätä. Jotkut meistä ovat ateisteja, mutta mekin elämme elämäämme aika lailla normaalisti, jos Lapissa keikkabussissa istuminen ja blogin kirjoittaminen on normaalia. On se. Tosi moni asia on normaalia, eri ihmiset vaan tekevät työkseen ja harrastuksikseen eri asioita. Ihmisillä on erilaisia tapoja, traditioita, sanontoja, tyylejä, rituaaleja. Osa niistä saattaa tuntua meistä oudoilta, osa jopa vaivauttavilta. Osa traditioista voi olla meistä vanhanaikaisia, jopa syrjiviä. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä tradition nimissä tietenkään. Saudi-Arabia ja Iran ovat yhä hyvin sulkeutuneita ja konservatiivisia yhteiskuntia, mutta islamin syyttäminen tässäkin tapauksessa olisi laiskaa ajattelua. Itse islam ei sorra ihmisoikeuksia, vaan islamia tarkoitusperiään varten tulkitsevat vallanpitäjät.

 

Uskonto ei ole ihmisen määrittelevin tekijä. Se on yksi määrittelevistä tekijöistä, mutta vain yksi. Kun kadulla ihminen kävelee vastaan, ei siinä kävele uskonto, vaan itse ihminen kaikkine ominaisuuksineen. Kun Irakista saapuu pakolainen Suomeen, ei se pakolainen ole islam, vaan yksilö. Ihminen, joka on joutunut pakenemaan kodistaan ja hakee turvaa muualta.

 

Kun ”maahanmuuttokriitikot” meuhkaavat islamista, meuhkaavat he islamin rajuimmista ja konservatiisimmista tulkinnoista. Heille islam on verenhimoisuutta, ehdottomuutta ja sortoa. Kykenemättömyys nähdä islam samantyyppisenä uskontona kuin kristinusko saa ”maahanmuuttokriitikot” demonisoimaan puolitoista miljardia ihmistä. Raamattua voi aivan yhtä lailla siteerata niin että sen lukijat kuulostavat ihmishirviöiltä.

 

Islamin syyttäminen on myös huijausta. Olisiko ”maahanmuuttokriitikoiden” suhtautuminen erilaista jos esim Irakista saapuvat pakolaiset olisivat todistetusti ateisteja? Kohdeltaisiinko heitä silloinkin yhtä alentavasti? Vai olisiko kyse kuitenkin vaan siitä että he eivät halua vääränvärisiä muukalaisia sinivalkoiseen paratiisiimme?

Advertisement