Pahat ystävämme

 

Suomi myy aseita Saudi-Arabialle. Suomi tekee ydinvoimalakauppaa Venäjän kanssa. Suomi oli luomassa EU:n tuoretta, hyvin kyseenalaista pakolaissopimusta Turkin kanssa. Suomi panostaa kauppaan Kiinan kanssa.

 

Kaikkia näitä neljää esimerkkimaata yhdistää piittaamattomuus ihmisoikeuksista. Saudi-Arabia, joka ei salli kansalaisiltaan pienintäkään julkista arvostelua, välittää aseita eteenpäin erilaisille ryhmittymille, myös islamisteille. Venäjä on myös miehittänyt Krimin, ja saksalaisen Bild-lehden mukaan hallinnoi varjohallituksen avulla itä-Ukrainaa. Turkissa presidentti Erdoğan murskaa vapaan median, ja yrittää jo vaikuttaa ulkomaiseenkin lehdistöön, kuten kävi kun hän kutsui Saksan suurlähettilään puhutteluun saksalaisen satiirivideon takia. Kiina polkee yhä ihmisoikeuksia, kontrolloi tiedonvälitystä, ja vangitsee oppositiossa olevia.

 

Miksi me ummistamme silmämme? Miksi Esko Aho marssii kirkkain silmin Sberbankin hallitukseen, pääministeri Sipilän siunauksella? Eikö Vladimir Putin ole vielä riittävästi osoittanut haluavansa hallita Suomea energiapolitiikan kautta? Venäjään kohdistuvat talouspakotteet ovat verottaneet suomalaista vientiä, uutisoidaan. Niin varmasti onkin, mutta kun ne pakotteet ovat olemassa ihan oikeasta syystä. Venäjä toimii väärin, ja siihen on reagoitava. Ainoa vaan, että Suomi ei haluaisi reagoida. Suomi haluaa tehdä kauppaa, ja vähätellä Venäjän ihmissuhderikkomuksia. Suomi ei välitä siitä että seksuaalivähemmistöt on ajettu ahtaalle. Suomi ei välitä siitä ettei Venäjällä ole aitoa oppositiota. Venäjä uhittelee ja tekee käytännössä mitä sitä huvittaa.

 

Pidän Suomea yhä sivistysvaltiona, vaikka nykyhallitus tekee hartiavoimin töitä heikentääkseen tätä sivistystä. Minusta sivistysvaltiolla pitäisi olla kanttia ottaa vahvasti kantaa, sekä puheissaan, että toimissaan, kun muut maat öykkäröivät. Onko kauppaa tehtävä hinnalla millä hyvänsä? Hyökätäänkö maahamme jos sanomme ettemme hyväksy venäläismedian kuristusotetta? Haluammeko myydä aseita totalitääriselle valtiolle joka myy ne eteenpäin mielivaltaisille äärijoukoille?

 

Hallitus haluaa meidän ajattelevan että Suomen talous nousee ainoastaan heikkojen selkärangasta raastamalla. Uhreina ovat suomalaiset työntekijät ja vähäosaiset, mutta myös viattomat kiinalaiset toisinajattelijat, Turkin media, Krimin asukkaat ja Jemenin siviilit. Tällainen potentiaalinen talouskasvu on liian veristä, liian moraalitonta. Suomalaisilta ihmisoikeus- ja avustusjärjestöiltä on leikattu roimasti varoja, mikä vaikeuttaa entisestään kansalaisaktivismia. Populismi rehottaa, ja perussuomalaisten siunaama rasismi pitää huolen siitä että osa kansasta kokee lähinnä inhoa ulkomaalaisia kohtaan, kun he kaikkein eniten tarvitsisivat empatiaa ja ymmärrystä.

 

Yksinkertaistaen: Ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeämpiä kuin talouskasvu ja kauppa. Ihmisoikeudet ovat itse asiassa tärkeämpiä kuin mikään muu. Ne ovat tärkeämpiä kuin valtionrajat, energiapolitiikka, tai vaikkapa ydinaseohjelmat. Mitä hyötyä tai iloa on mistään, jos kaiken pohjana ei ole usko siihen että jokaisella ihmisellä kuuluu olla tietyt oikeudet? Suomi ei saa rajoittaa ihmisoikeusajatteluaan omien rajojen sisäpuolelle, tai ns. kantasuomalaisiin. Jos me emme välitä muiden ihmisoikeuksista, miksi kukaan välittäisi omistamme?

Advertisement

Islam

”Ongelman ydin on islam”. Näin totesi henkilö terrorismista tuttavani facebook-keskustelussa. Hetkeä aiemmin olin lukenut Veikka Lahtisen ansiokkaan kirjoituksen Pääsiäiskirje: kiusaamisen ja kritiikin ero, joka on suunnattu rasismi-syytöksistä tuohtuneelle rasistille Sebastian Tynkkyselle. Siinä Lahtinen puhuu viisaasti siitä, miten rasismin määrittely ei ole pelkästään rotuperustaista tarkoituksellista syrjintää. Rasismi on sotien jälkeen salonkikelpoistettu, ja rasistit puhuvat esimerkiksi muukalaisten ”kulttuureista” ja ”uskonnosta”. Uskonto tässä tapauksessa tarkoittaa tietenkin islamia.

ISISin terroristit ovat islaminuskoisia, turha sitä on peitellä. Mutta islam tarkoittaa satoja, tuhansia eri asioita. Islam jakaantuu eri koulukuntiin ja eri tapoihin uskoa. En ole uskontotieteilijä, enkä jaksa copypeistata Wikipediaa esittääkseni olevani islam-asiantuntija, vaan aion nyt käyttää pelottavaa ja epätieteellistä tervettä järkeä.

 

Islaminuskoisia ihmisiä on arvion mukaan maailmassa 1,7 miljardia. (Okei tää on Wikipediasta). Yksi pilkku seitsemän miljardia. Aivan sairaan monta islaminuskoista ihmistä. ISISin murhanhimoiset omaa valtiota havittelevat kiihkoilijat ovat mikroskooppinen osuus tästä YHDESTÄ PILKKU SEITSEMÄSTÄ MILJARDISTA. Mutta sekään ei ole tämän kirjoitukseni pääpointti. ISISin tarkoitusperistä ja toiminnasta on kirjoitettu lukuisia hyviä artikkeleita ja kirjoja.

 

Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä ei ole millään tavalla kiihkoilijoita. Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä elää elämäänsä normaalisti kuten mekin. He käyvät töissä, asuvat kodeissaan, mahdollisesti perustavat perheen, saavat lapsia, harrastavat, katsovat telkkaria, syövät, ja käyvät vessassa. Osa heistä on muslimeja, osa kristittyjä, osa buddhisteja, osa sitä osa tätä. Jotkut meistä ovat ateisteja, mutta mekin elämme elämäämme aika lailla normaalisti, jos Lapissa keikkabussissa istuminen ja blogin kirjoittaminen on normaalia. On se. Tosi moni asia on normaalia, eri ihmiset vaan tekevät työkseen ja harrastuksikseen eri asioita. Ihmisillä on erilaisia tapoja, traditioita, sanontoja, tyylejä, rituaaleja. Osa niistä saattaa tuntua meistä oudoilta, osa jopa vaivauttavilta. Osa traditioista voi olla meistä vanhanaikaisia, jopa syrjiviä. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä tradition nimissä tietenkään. Saudi-Arabia ja Iran ovat yhä hyvin sulkeutuneita ja konservatiivisia yhteiskuntia, mutta islamin syyttäminen tässäkin tapauksessa olisi laiskaa ajattelua. Itse islam ei sorra ihmisoikeuksia, vaan islamia tarkoitusperiään varten tulkitsevat vallanpitäjät.

 

Uskonto ei ole ihmisen määrittelevin tekijä. Se on yksi määrittelevistä tekijöistä, mutta vain yksi. Kun kadulla ihminen kävelee vastaan, ei siinä kävele uskonto, vaan itse ihminen kaikkine ominaisuuksineen. Kun Irakista saapuu pakolainen Suomeen, ei se pakolainen ole islam, vaan yksilö. Ihminen, joka on joutunut pakenemaan kodistaan ja hakee turvaa muualta.

 

Kun ”maahanmuuttokriitikot” meuhkaavat islamista, meuhkaavat he islamin rajuimmista ja konservatiisimmista tulkinnoista. Heille islam on verenhimoisuutta, ehdottomuutta ja sortoa. Kykenemättömyys nähdä islam samantyyppisenä uskontona kuin kristinusko saa ”maahanmuuttokriitikot” demonisoimaan puolitoista miljardia ihmistä. Raamattua voi aivan yhtä lailla siteerata niin että sen lukijat kuulostavat ihmishirviöiltä.

 

Islamin syyttäminen on myös huijausta. Olisiko ”maahanmuuttokriitikoiden” suhtautuminen erilaista jos esim Irakista saapuvat pakolaiset olisivat todistetusti ateisteja? Kohdeltaisiinko heitä silloinkin yhtä alentavasti? Vai olisiko kyse kuitenkin vaan siitä että he eivät halua vääränvärisiä muukalaisia sinivalkoiseen paratiisiimme?

Tanssia haudoilla

Tätä kirjoittaessani tiistaina puoliltapäivin Brysselissä yhä savuaa, ja koko maailma kerää tiedonmurusia ymmärtääkseen mitä on tapahtunut. Faktoja tulee tipottain, uhriluku nousee, uutissivustot raportoivat ja keräävät kommentteja paikallaolijoilta. Monet valtioiden päämiehet ovat jo kiiruhtaneet esittämään osanottonsa menehtyneiden omaisille ja osoittaneet solidaarisuuttaan Brysselissä toimiville.

Eräs ryhmä on taas erottunut Suomessa joukosta, nimittäin perussuomalaiset. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ei odottanut tuntiakaan uutisten leviämisestä ennen kuin rupesi tanssimaan räjähdysten uhrien haudoilla. ”Jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa.” Kansanedustaja Juho Eerola taas käytti räjähdyksistä ilmaisua ”Rasismin vastaisen päivän after party”.

 

Tällaiset häpeälliset mauttomuudet edustavat perussuomalaisten totaalista kykenemättömyyttä asettua toisen ihmisen saappaisiin. Jopa suuren tragedian ja hädän keskellä nämä kaksi populistia pyrkivät keräämään irtopisteitä kannattajiltaan, jotka iloisesti julistavat että nii-i, taas nähtiin juu. Se on kuvottavaa ja harvinaisen epäsivistynyttä.

 

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani, vaadin Timo Soinilta toimia oman puolueensa kukoistavan vihamielisyyden kitkemiseksi. Toisaalta en ole toiveikas. Niitä toimia emme tule näkemään. Toivoisinkin että ne persut joille tällainen puhe on vastenmielistä pyrkisivät löytämään poliittisen kotinsa jostain muualta. Te kaikki ette ole yhdestä puusta, teissä on hyvyyttä. Voitte kukoistaa poliitikkoina ja vaikuttajina muuallakin.

 

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani, vaadin muilta hallituspuolueilta, eli Sipilältä ja Stubbilta, tiukempaa kuria hallituskumppanianne kohtaan. Soinin puolue myrkyttää Suomen henkistä ilmapiiriä. Tämän kurinpidon aika ei kuitenkaan ole juuri nyt, sillä Brysselin räjähdysten selvittämiseen liittyy luonnollisesti paljon akuutimpia asioita.

 

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani, pyydän kaikilta kansalaisilta empatiaa ja ryhtiä nousta vihapuhetta vastaan aktiivisesti. Älkäämme missään olosuhteissa hyväksykö Halla-ahon puheita, tai ohittako niitä ”hullun” tai ”ressukan” puheina. Näihin puheisiin on pureuduttava, ja meidän on jaksettava käydä tätä keskustelua syvällisesti. Mutta älkäämme keskittykö keksimään Halla-ahosta tai Eerolasta mahdollisimman ilkeitä nimityksiä, vaan pysykäämme asiassa. Muiden vihamielisyys ei saa murentaa omaa empatiaamme.

 

Ja kyllä, tunnen empatiaa myös Halla-ahoa kohtaan. Toivon koko sydämestäni että hän on turvassa, samoin kuin hänen perheensä ja läheisensä. Sillä toisten tuska ei ikinä saa olla meille ilon aihe.

Nyrkki pöytään

Sieltä se tuli. Pirkanmaan perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja ja Pirkanmaan maakuntahallituksen jäsen Terhi Kiemunki otti rasististen kommentiensa kohteeksi virpovat muslimilapset. Kommenttiketju sai pian tulta alleen, ja kielenkäyttö muuttui hävyttömäksi. Tällaiseen olemme joutuneet tottumaan viime vuosien aikana, mutta yleensä kyseessä on vaan ”joku”, kenties syrjäytynyt, tai muuten katkera ihminen. Tällä kertaa kyseessä on kivenkova poliitikko. Kiemunki on ollut aktiivisena Rajat kiinni -liikkeessä ja muutenkin edustanut persujen suvaitsemattominta siipeä.

Mediamyrsky oli ilmeinen ja pian persujen puoluesihteeri Slunga-Poutsalo kiiruhtikin kommentoimaan olevansa” järkyttynyt, eikä voi hyväksyä tällaista”. Hyvä niin. ”Jos on maahanmuuttokriittinen tai maahanmuuttoa arvosteleva, lapsia ei tule sekoittaa tähän missään vaiheessa ja mitenkään. Heidät tulee jättää rauhaan.” Hmm. Eli Kiemungin kuvottavat jutut olivatkin huonosti suunnattua maahanmuuttokriittisyyttä? Enemmän ne kyllä minusta näyttivät puhtaalta muslimivihalta ja rasismilta. Ja mistä lähtien maahanmuuttokriittiset olisivat osanneet erottaa lapset keskustelussaan? Jos lapsia varjeltaisiin, edistettäisiin myös perheiden yhteensaattamista. Tämä on puoluesihteeri Poutsalolta kaksinaamaista.

 

Kun Timo Soinilta pyydettiin kommenttia aiheeseen, tyytyi hän toteamaan että ”Puoluesihteeri on kertonut puolueen kannan, ja se on hyvä kanta.” Puolueen puheenjohtaja ei siis vaivaudu edes sanomaan ääneen itse paheksuvansa Kiemungin kommentteja, vaan laiskasti (vai raukkamaisesti?) puhuu puolueen ”yhtenäisestä viestistä”. Allekirjoittaako tämän yhteisen viestin tosiaan jokainen puolueen jäsen? Halla-aho? Olli Immonen? Laura Huhtasaari? Ei takuulla. Ja tämän takia Soinia voi pitää merkittävänä osasyyllisenä kasvavaan rasistiseen vihapuheeseen Suomessa.

 

Timo Soini ei voi, tai halua, tuomita henkilökohtaisesti rasisteja joukoissaan, koska he ovat puolueen viimeinen oljenkorsi katoavassa kansansuosiossa. Hallitustaival on syönyt puolueelta kannatusta roimasti, eikä kituva työväestö voi ymmärtää miksi persut ovat mukana leikkauksissa, jotka verottavat ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevia. Syyllinen on siis pakko olla maahanmuuttaja, elintasopakolainen Irakista tai Syyriasta,  joka ei edes uskalla sotia omaa sotaansa kotimaassaan. Rajat kiinni, jotta meillä menisi paremmin, perkele!

 

Timo Soini toimii raukkamaisesti, ja hänet tullaan muistamaan Suomen poliittisessa historiassa raukkamaisena populistina, joka esitti ajavansa heikomman asiaa, mutta halusi ainoastaan ehdoin tahdoin puolueelleen kannatusta, ja itselleen valtaa.

 

Vallankahvasta on kyse myös kahden muun hallituspuolueen kohdalla. Rasismiin ja vihapuheeseen tulisi puuttua agressiivisesti, kristallinkirkkaalla viestinnällä. Hallituksen kannatus on alle 50%, eikä hallituspuolueilla ole varaa näyttäytyä eripuraisina. Missä on Juha Sipilän johtajuus kun äärioikeiston liikehdintä, katupartiointi, rasistinen retoriikka ja naisiin kohdistuva vihapuhe tulisi tuomita ehdoitta? Missä on nyrkki pöytään? Ovatko Sipilä ja Stubb todella niin riippuvaisia koko länsimaita ravistelevasta äärioikeistolaisesta populismista? Miksei voi sanoa että perussuomalaisten keskuudessa on iso rasismiongelma, johon Soinin tulisi puuttua? Nykyisessä pohjattomassa uskottavuuskriisissä en uskoisi sen ainakaan pahentavan asioita.

 

Olen henkilökohtaisesti tällä hetkellä aivan kurkkuani myöten täynnä tätä tilannetta, ja kirjoitan tätäkin tunnekuohun vallassa. Olen todella kyllästynyt MV-lehteen ja sen raukkamaiseen perustajaan Ilja Janitskiniin. Olen todella kyllästynyt Rajat kiinni -liikkeeseen ja sen surkeaa ”diskurssia” käyvään jäsenistöön. En kestä sitä että Sipilä henkilökohtaisesti loihti suunnitelman jolla EU saa pestyä kätensä hädässä olevista, ihmisoikeuksia polkevan Turkin avustuksella.

 

Hallitus rakastaa kriisi-sanaa, mutta käyttää sitä ainoastaan taloudesta puhuttaessa. Minun nähdäkseni Suomea vaivaa eniten arvokriisi, ja ennen kuin siihen puututaan, emme edes ansaitse taloudellista elpymistä. Joten Soini, Sipilä ja Stubb: Lyökää nyrkki pöytään ja osoittakaa edes jonkinlaista arvojohtajuutta. Sama pätee myös meihin kansalaisiin. Me emme saa kulkea laput silmillä. Muuten olemme kuin puoluejohtaja joka ei itse uskalla sanoa mitään.